Älä kuuntele keskiyön jälkeen

Osan näistä olet kuullut ennenkin. Ehkä leirinuotiolla. Ehkä joltakulta vanhemmalta, joka ei oikein muistanut, mistä oli sen itse kuullut. Koukku auton ovessa. Lapsenvahti ja mies yläkerrassa. Liftari, jota ei paluumatkalla enää olekaan. Tarinat kulkevat kylästä toiseen, suusta suuhun, ja muuttuvat matkalla vähän joka kerta.

Nimi. Tie. Auton väri. Mutta tarinan muoto pysyy. Tähän on koottu noita tarinoita ja kerrottu ne uudelleen pimeässä kuunneltaviksi. Osa on peräisin nuotioiden ja yökylien perinteestä, jonka folkloristit ehtivät kirjata muistiin, ennen kuin se haihtui. Osa ulottuu paljon kauemmas, vanhoihin tarinoihin, joita on kerrottu kaikkialla, missä on hautausmaita ja pitkiä teitä.

Nämä on tarkoitettu kuunneltaviksi myöhään, valot himmeinä. Rauhallinen ääni hiipuvan nuotion äärellä kertoo sen tarinan, joka palasi aina takaisin. Asetu aloillesi, anna nuotion hiipua hiillokseksi, äläkä kuuntele keskiyön jälkeen. Kerronta on tuotettu tekoälyäänellä.