Tuulessa ja tuiskussa

Eletään outoa aikaa. Maailma on poissa raiteiltaan, kaikki on toisiin. Asemasodan viimeiset ajat ovat epävarmaa ja kummallista aikaa myös rintamalla haavoittuneelle Kallelle. Hän vaeltaa sairaalasta toiseen ja kohtaa kaikkialla sodan pirstomia ihmisiä. Sotasairaalassa hän saa huonetoverikseen rempseän sotamies Mikkosen, joka ottaa asiakseen opettaa Kallelle yhtä ja toista naisen sielunelämästä.

Kaikesta on pulaa, radio suoltaa sotapropagandaa, uutiset ovat epävarmoja. Varsinkin rakkaudessa eletään kuin viimeistä päivää, tavallisen elämän sopivaisuussäännöt on sodan ajaksi unohdettu. Kalle nauttii uusista mahdollisuuksistaan - vähän liikaakin, kuten käy ilmi viimeistään sukupuolitautien sairaalassa. Masennuksen ja romahduksen kautta Kalle rämpii hitaasti kohti valoisampia aikoja.

Rauhan lopulta koittaessa hän on jo paljon ikävuosiaan kokeneempi. Tuulessa ja tuiskussa näyttää lukijalle sen tarkkasilmäisen ja herkän ihmiskuvaajan, joka tulevassa kirjailijassa on idullaan.