Aurinko älä laske

Aurinko älä laske on Maaria Leinosen kuudes runokokoelma. Se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1987.

SISÄLLYS

Valoa kohti

I Bussipysäkillä Nyt olen odottanut Isänpäivä Keltainen jaffapullo Se on taas perjantai Avain I-IV Omaasi vain raihnas ruumiisi Veljeni lattiantasalta Eräs in memoriam Siinä unessa Suurmies kuoli Vain yksi päivä Itkun armo Kova elämä

II Viesti on lähetetty Valo Toisille annetaan kaikki kauneus Pitäisi sanoa Sanan saarna muuttunut Käskyt - toisin sanoen Harvoin kuohuvat Betesdan lammikot Sanon kuinka on Sadussa Paljon enemmän

III En sano että ymmärrän Kuuntelen ihmetellen Aurinko, älä laske Katsoit kuilusi pohjaan Katsoo kuvaansa Kuuntelet mykkää huutoa Kobolttikanuunan alla Jokaisen Golgatan juurella Pakko katsoa totuutta Vielä tämä aamu Niin lähellä rajaa

IV Tältä siis tuntuu Miksi puhuisin kipuni Kävelin sateeseen Kun palasin Ehkä se oli helpompaa Et ikävöi, katu Yö Aurinko, herää jo Elämä mennyt etsimiseen Reetriikka Ruotsalainen Pääsiäinen I-III

V Arkipäivän pienet ilot Kävelin metsään Lokakuinen aamunavaus Niin kylmää Lapsena Kärsin puiden puolesta Sinivuokot Thsernobylin jälkeen Istuta omenapuita Pilvet ovat tummuneet Käännän kasvoni aurinkoon

VI Toivo on meille annettu